Meidän ruuanlaittofilosofiamme veneellä on, että aina on hyvä aika syödä. Mutta jos keli on kehno, tehdään jotain iisimpää. Ei olla tiukkapipoisia, mutta ymmärretään ruuan merkitys. Jos ei syö, tulee helposti kiukku. Erilaisista välipalapatukoista ja hedelmistä saa tarvittaessa nopeaa energiaa, mutta lämmin ruoka tuntuu kuitenkin usein mukavalta purjehduksen lomassa.

Yksi lemppareitamme ovat ehkä erilaiset uunissa lämmitettävät kiusaukset, pastavuuat ja laatikot. Kun perjantai-iltapäivänä arkiaskareiden jälkeen suuntaa purjeveneen keulan kohti merta, ottaa lohikiusauksen uunista, jakaa annokset syviin kulhoihin, tarjoilee kannelle iltapäivän aurinkoon Helsingin jäädessä taakse, kiusauksessa maistuu odotus ainutlaatuisesta viikonlopusta lähisaaristossa.  Vaativat tosin hieman ennakointia, sillä lämmitysaika tuntuu olevan liki tunnin.

Kuvassa ollaan päiväretken lounasankkurissa Helsingin edustalla. Keli oli sievä ja rauhallinen, heiteltiin ruokaa odotellessa vähän virveliä, nautittiin kevätauringosta ja seurattiin ympärillä pyöriviä kalastajia. Lounaaksi lämmitettiin valmista kurpitsakeittoa, jonka kanssa oli varattuna valmiita kolmiovoileipiä. Olisi sopinut hyvin myös kehnomman kelin ruuaksi, kuten monet muut valmiskeitot, jotka valmistuvat nopeasti vain kiehauttamalla liedellä. Ja joita voi sitten tilanteen mukaan vähän fiksailla omilla lisukkeilla, kuten vaikkapa kasvissosekeittoja raejuustolla.

Meillä on usein matkassa myös Lämminkuppi-keittoja sekä erilaisia lisää vain vesi -hot-potteja, joiden makuvalikoima tuntuu lisääntyneen räjähdysmäisesti. Osa tykkää mausta enemmän ja osa vähemmän ja kullakin on oma lempparinsa. Itse pidän lämpimistä marja- ja hedelmäkeitoista, maku on ehkä vähän outo, mutta siinä on myös jotain tuttua lapsuudesta. En tosin vielä ole keksinyt, mihin muistoon tuo maku liittyy, sillä kotona oli vain oikeista marjoista tehtyjä kiisseleitä maltillisesti sokeroituna. Eivät ole ihan lounaan veroisia, mutta lämmittävät mukavasti vesisateessa ja valmistuvat äärimmäisen vaivattomasti.

Mielestäni tärkeintä on tunnistaa ja hyväksyä kelin luomat olosuhteet ruokailulle ja löytää se oma tapa tulla ravituksi. Vaikka päivän periaatteessa pärjää vähemmälläkin syömisellä, liian kevyt syöminen voi helposti kostautua kiukutuksena tai huonoina ratkaisuna, kun verensokerit ovat päässeet huomaamatta liian alas. Osa merimiestaitoa onkin löytää keliin, miehistöön ja mielentilaan sopivat ruuat ja pitää yllä hyvä vire ja fiilis. 

Katso myös:

Purjeveneen syysaskareet

Purjeveneen syysaskareet

Nyt kun purjevene on nostettu maihin odottamaan talvea ja pakkasia on ajankohtaista käydä läpi, mitä kaikkea purjehduskauden jälkeen on tullut tehtyä telakointikautta varten. Tapoja on monia ja yhtä oikeaa tapaa ei tässäkään ole, mutta ainakin tässä kirjoituksessa...

read more
Iltapurjehdukselle

Iltapurjehdukselle

Mikä se iltapurjehdus oikein on ja pitääkö minulla olla purjehduskokemusta tai jotain erikoisia varusteita, että voin osallistua? Tässä blogissa annan vastauksia yleisimpiin iltapurjehduksiin liittyviin kysymyksiin, kuten pukeutumiseen.Voinko osallistua...

read more
Purjeveneen kippariksi

Purjeveneen kippariksi

Edellisessä blogi-postauksessa selvensin Kansainvälisen huviveneenkuljettajankirjan saamiseksi tarvittavia osaamistodistuksia. Nyt olisi sitten ajankohtaista miettiä, millaista osaamista kyseisten osaamistodistusten saaminen tai oman veneen kipparointi vaatii ja...

read more

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *